Urjalan seurakunnan lahjoitus vuodelta 1874

Viereinen uutinen on julkaistu Helsinfors Dagbladetin no.ssa 40, 11.02.1874
(http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti).



Vieressä tinainen öylättirasia, Claus Appeldorn, Rensburg, ja vuosiluku 1676, joka on toinen Urjalan srk:n 1874 lahjoittamista.

Uutisleike kertoo, että Keisari Aleksanterin Yliopiston Historiallis-Etnografiselle museolle (Kansallismuseo?) on lahjoitettu Janakkalasta 9 kpl pyhimyskuvia sekä ratsuväen lippu punaisesta silkistä, ja johon on kirjottu kullalla Varsinais-Suomen vaakuna ja kaksi F. kirjainta. Ovat ehkä kuuluneet jollekin 1791 lakkautetun jalkaväkirykmentin (Lifdragonregementet?) osastolle. Säilytetty Janakkalan kirkossa. Urjalan seurakunnasta: Rautainen asevarustus, joka lienee kuulunut jollekin Bäckille (luultavasti Nuutajärven Karl tai Hans Bäckille, jotka molemmat on haudattu seurakunnan kirkkoon) sekä kaksi lyijyistä rasiaa, joista toisessa merkillisen muotoisessa on kaiverrus "blas Scharpf" (tarkoittaa luultavasti blas Skarpenfeltia, joka kuoli 1681 ja on tänne haudattuna) ja "Elisabet Berckharst 1639.", tämä toinen on suurempi ja varustettu kaiverruksin sekä sanoin: "Ensis Bannitis 1676 Pas Kalu" sekä lukolla (/kannella) ja sivuilla : "D Bangnitschenkirch". Ovat ehkä ehtoollis/öylättirasioita.

Ensimmäisen rasian nimet ovat Clas Skarp ja Elisabet Berckharst ja vuosiluku 1639 viitannee heidän 7.10.1639 syntyneeseen poikaansa Gustafiin. On mahdollista, että hakkapeliitaksi 1623 mennyt Claes on tuonut rasian/rasiat Saksasta sotaretkiltään. Hänet mainitaan öisessä ampumavälikohtauksessa Saksan Bissenissä 1656, mutta kuitenkin kuninkaan sotapalvelusta hänet aateloitiin v. 1662. Poika, isänsä rykmentissä palvellut Gustaf kuolee 1689 vain 50-vuotiaana. Hänen tyttärensä Maria Magdalena syntyi vuonna 1676, joten toisen rasian vuosiluku saattaa myös liittyä ristiäisiin ja on ehkä myös isän lahja kotikirkolle.

Tinaiset rasiat löytyvät edelleen Suomen kansallismuseon kokelmista. Kävin 26.6.08 katsomassa niitä. Pienemmässä, kenties matkarasiassa oli kannessa selkeästi luettavissa tekstit, vanhalla suorateräisellä taltalla ja kaaritaltaltalla varmaankin Urjassa painetut nimet:

CLAS SCHARPF

ELISABET BERCKH

HART 1639

Suuremmassa, kansallismuseon kirkko-osastolla säilytettävässä, öylättirasiassa olevat tekstit kuuluvat viimeisimmin tulkittuina: "Claus Appeldorn, Rensburg 1600-luvun jälkipuolisko. ensis Bannaitis 1676 Pas´Kalw D. Regnitischen Kirch" Vitriinissä on vuodelta 1634 oleva viiniastia, joka on myös tinainen ja kaiverrukset muistuttavat öylättirasiassa olevia. Museo tulkitsee varovasti, että tuo Urjalan öylättirasia on 1600-luvun lopulta (vuosiluku) ja että se kenties on Pohjan sodan aikaan Suomeen tuotu.

Appeldorn on hollantilainen nimi, kuten myös myös Rensburg.
Rensburg -Regensburg muistuttavat toisiaan, kenties niillä on yhteyttä?
30-vuotisessa sodassa Ruotsin kuninkaan protestanttiset joukot valloittivat ikiaikaisen saksalaisroomalaisen katolisen tuomiokirkon kaukana Tonavan varrella Regensburgissa (Rengnitischen Kirch) vuonna 1633, ja saivat, vaikka kalleimmat hopeiset oli ehditty viedä turvaan, mukaansa hyvän joukon kirkon esineitä. Regensburg menetettiin uudelleen vuonna 1634 ja Ruotsin joukot perääntyivät nopeasti kohti Hampuria ja Pommerin alueita. (Regensburgin kirkkomuseon sivuston tieto).

Elisabet Berckharstin ensimmäinen mies Jürgen Nötebom oli armeijan upseeri ja saanut läänityksekseen Arbentzin kylän Eestistä. Pari tulee kuitenkin Suomeen, jossa heillä on Honkolan Säteri. Nötebom kuolee taisteluissa vain pari vuotta (noin 1632-36) Elisabetin Honkolaan tulon jälkeen ja Elisabet avioituu naapurinsa, ja voisi myös päätellä, miehensä sotatoverin Claes Scharpin kanssa 1638.

Poika Gustaf Skarpfelt palveli isänsä komppaniassa kuninkaan sodissa, joten hän on voinut rasian hankkia. Gustafin vaimo Catharina Lilliebrunn on myös sotilassuvusta, -on myös mahdollista, että toinen rasia tulee hänen mukanaan Janakkalasta ja Venäjän valloittamasta Virosta, mistä löytyy kartano nimeltä Kalvi Möis, johon Kalw 1676 voisi ehkä viitata. Mutta tämän kappaleen arviot vaatisivat vielä kovasti lisätutkintaa.

Juha Putkonen, LSSTY; Lappeenranta on julkaissut netissä Suomen rykmentit v. 1653, SSS vsk. 1924 Namnlistor v. 1653 Hannes Aejmelaeus. Siellä seuraavaa:

XII Eversti Bärent Mellin rykmentti eli Hämeenlinnan jalkaväkirykmentti

3. komppania: Kapteeni Carl Carlsson Svinhufvud
5. komppania: Kapteeni Claes Scharp (liittynyt ratsuväkeen 1623, Bissenissä 1656, +1670)

Rykmentin upseerit: Majuri Carl Svinhufvud
Majoitusmestari: Willam Johan Nötebom

Willam Nötebom oli siis Claesin Elisabet-rouvan poika ensimmäisestä avioliitosta ja Urjalan Honkolan isäntä. Sisaret Maria*1620 ja Anna*1621 ja olivat avioituneet Ruuteille Sääksmäelle, joista Annan tyttärestä muodostuu yhteys Svinhufvudeihin, jotka jo palvelevat Hämeen rykmentissä ennen Isoa vihaa. Gustaf Scharp oli syntynyt 1639, joten hän on listan aikaan vasta 14-vuotias, mutta liittyy myöhemmin isänsä rykmenttiin, +1689.

Gustafilla on sisar Christina Skarpfelt*noin 1640, +1695 Hattula Ihalempi, joka avioitui Kutilan1653 aateloidun ratsumestarin Jaakko Ögnelodhin pojalle, UHRvR:n luutnantille Johan Ögnelodille, joka peri 1670 Hattulan Ihalemmen Keisarin, ja joiden poika
oli Claes Johan Ögnelod, joka palveli korpraalina Savon ja Uudenmaan jalkaväkiprikaatissa.
Johan Ögnelodhin veli Thomas Ögnelodh avioitui taas Janakkalan Monikkalasta kotoisin olevan Maria Elisabet Lilliebrunnin kanssa. Marian sisar Christina Catharina Lilliebrunn tunnetusti avioitui 2. avioonsa Gustaf Skarpenfeltin kanssa, joten perheet olivat monella tavalla sukulaisuussuhteissa keskenään.

Sivupalkissa mainitaan Lamminpäät Kalvolasta, joiden eräs esivanhempi Johan Löflund oli teki ratsupalvelusta juuri Kutilan Ögnelodheille. Historia näyttää edelleenkin heijastelevan merkillisesti nykyperheidenkin kohdalla, vaikkakin paljon rauhallisemmin lainein.

Kuten ehtoollisrasiat ennen vuotta 1874, on Urjalan kirkossa vieläkin isä Claesin ja poika Gustafin hautavaakunat sen ajan perinteen mukaisesti. Voisi ajatella, että lapsen syntymän ilosta on ollut tapana antaa myös lahjoitus kotikirkolle.