Maria Skarpfeltin perukirja on talletettuna tässä Hämeen maakunta-arkiston Sääksmäen tuomiokunnan arkiston niteessä vuodelta 1745.
Maria Magdalena Skarpenfeltin s. 1676 puoliso on kestikievarin pitäjä, maanviljelijä Johan Andersson Fonten, sotilasarvoltaan korpraali ja syntyisin Lähde-nimisestä kylästä Loimaalta, josta ilmeisimmin sukunimikin juontuu. Hän kuoli vuonna 1731 Urjalassa.Hänen veljensä Matts Fonten oli Hattulan kirkkoherrana pojan Gustafin ylioppilasmatrikkelin mukaan. Fonteneista usea on opiskellut ylioppilaaksi ja toiminut papin tehtävissä.
Tämän kirjoittajan vaiheet jatkuvat Urjalan Uotilan rusthollarin Jaakko Jaakonpoika Indelinin vaimon Beata Christina Juhontytär Fontenian * 22.8.1710 Urjala Laukeela kautta hänen poikaansa Herman Indeliniin *23.8.1741 Urjala. Herman Indelin avioitui vuonna 1764 Sara Gabrielintr. Heikkilän/Sjöstedtin*1742 Vesilahti kanssa. Herman ja Sara jatkoivat Uotilassa vuosina 1764-89 (ks. http://users.utu.fi/isoi/talot/urjala.htm), edelleen Urjalassa hänen poikansa Gabriel Indelin, Loviisa tr. oo Abraham Kongi laittoivat talon Urjalan Kamppariin. Seuraava polvi oli Urjalan Haaroisten Karon torpparille Carl Ahomäelle vaimoksi tuli Kaisa Sofia Abrahamintr. Heillä oli poika Adolf Ahonen ja tällä poika Ilmari Ahonen, jonka kuva on sivupalkissamme.
Beata Fontenian puoliso oli Uudenmaan jalkaväkirykmentin Inkoon korpraali, myöhemmin varusmestari ja muonitusmies, Urjalan kappalaisen poika, Jaakko Jaakonpoika Indelin (*1708, kuoli 41-vuotiaana keuhkotautiin Uotilassa 21.10.1749). Vuoden 1743 jälkeen perhe asui Uotilassa, ja Magdalena-nimi tyttärellä mainitaan Rippikirjassa 1738-49. Beata kävi ripillä Urjalassa ainakin vuonna 1769, ja kuoli Uotilassa nimellä Beata Stina Johanantr. 22.3.1772.
Muiden Fontenejen jälkipolvien vaiheita ovat kirjanneet mm. sukututkija, arkistoneuvos John E. Roos[1] ja Heikki H. Herlin[2].
Maria Magdalena Gustafsdotter Skarpfeltin perukirjasta vuodelta 1745 selviää, että hänen tyttärellään Beata Christina Magdalena Fontenialla *22.8.1710 oli ainakin kaksi veljeä, Anders Johan *1700 Fonteen, (+6.1.1763) ja Gustaf Fonteen*1712 (+8.8.1738).
John E. Roos mainitsee Magdalenan vanhemmiksi ratsumestari Gustaf Skarpenfeltin, mikä pitää paikkansa, ja Christina Catarina Liljebrunnin, mistä tiedosta Urjalan historian kirjoittaja Arajärvi on eri mieltä (ks. pohdintaa myöhemmässä teksteissä).
Maria Magdalena Skarpfeltin poika Gustaf Fonteen kävi Turussa ylioppilaaksi, mutta kuoli nuorena Urjalassa.
Ks. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=6147
Skarpenfelteillä oli Urjalan lisäksi Puujaassa Hausjärvellä talo, joten yhteydet perheiden välillä on ollut tuolloinkin. Nimissä Beata (Beata Brunow *1688 Janakkala, Hämeenlinnan jalkaväkirykmentin kapteeni Anders Lilliebrunnin puoliso Janakkalasta), Christina (edellisten tytär Christina Lilliebrunn +5.12.1736 Urjala Häihälä) ja Magdalena (Maria Magdalena Skarpfelt) näyttävät tulleen ikuistetuksi esiäitien nimet kolmessa polvessa, mikä puoltaisi Roosin tulkintaa.
Mutta tätä vastaan on, että Janakkalassa syntyneellä Christina Lilliebrunnilla oli i Tavastehus regemente palvelleen kapteeni Peter Wulffin kanssa poika, Samuel Wulf, syntynyt v. 1683 i Ottis Socken eli Hausjärven Oitissa. Samuel lähti 17-vuotiaana sotilaaksi isänsä Hämeen jalkaväkirykmenttiin n. vuonna 1700, joutui pian sotatantereille ja palveli siellä urheasti. Samuel joutui sotavangiksi Venäjälle, mutta pakeni Ruotsiin, jossa palveli kuningasta kapteenina i Södra Halland, eli Etelä-Hallannissa. Hän asettui Renneslöviin Etelä-Ruotsiin, ja perusti siellä perheen ansaiten elantonsa pitäjän kanttorina. Isästä Peter Wulffista tiedetään, että hän on kuollut ennen vuotta 1711 sotatantereilla. (Ks Glimtenin teksti, linkki sivupalkissa).
Maria Magdalena Skarpfelt oli syntynyt rauhan vuonna 1676, ennen 7 v. ennen Samuelia. Kuka oli Gustaf Skarpfeltin ensimmäinen puoliso, en ole löytänyt mainintaa, esimerkiksi Pälsin sukututkimukset Tampareen kaupunginarkistossa eivät valaise asiaa. Christina-äiti taas vietti viimeiset vuotensa Urjalassa Gustaf Skarpfeltin puolisona, joka hänkin kuoli jo 7.10.1689. Tässä piilee jonkinlainen draama, joista olisi mielenkiintoista saada tarkempi selko.
Roos mainitsee, että ainoastaan Beatan veljellä Anders Johan Fontenilla *1700 Urjalassa +6.1.1763 Mynämäki, olisi ollut lapsia(Roos s. 3), mutta kirjoittajalla on asiasta tämä toinen tieto, Beatan poika Herman oli isänsä nimellä Indelin.Andersin lapset jatkoivat tietenkin isänsä Fonten-nimeä. Anders Fonten toimi sotilasuralla. V. 1730-37 esiintyi hän Vehmaan rakuunarykmentin korpraalina, vuoden 1744 sodan jälkeen muonitusmiehenä ja v. 1744 jälkeen muonitusmiehenä asuen Vehmaan pitäjän Lahdingon kylän Pietilän muonittajan puustellia. Hän otti eron armeijan palveluksesta v. 1756 ja muutti asumaan poikansa Herman Johan Fontenin luokse, jolla siihen aikaan oli asuttavana Mynämäen pitäjän Nuuskalan kylän Paavola-niminen rumpalin puustelli.(Roos s. 3)
Herman Fonten avioitui v.1735 Merimaskussa Anna Margareta Ringbomin kanssa saaden 5 lasta. Roosin mukaan täysi-ikäisiksi pääsivät näistä vain pojat Gustaf Adolf *1739 ja Herman Johan *1742 Merimasku., joista Herman Johan osallistui noin 15-ikäisenä rumpalina Pommerin sotaan. Sota-ajat vaikuttivat kasvavan pojan elämään, niin että hänet myöhemmin mainitaan osallistuneen tappeluun lampuotinsa kanssa, ja laittomasta yhteisasumisesta myöhemmän vaimonsa kanssa. Perhe-elämä oli vaihtelevaa ja velkaakin tuli Mietoisten maisteri, pastori Per Sonckille melkoinen summa noin 2000 taalaria, mikä kuitenkin tuli maksetuksi rumpalin viralla.
Ensimmäisen vaimon Sofia Tillmanin kanssa Herman Fonteenilla oli lapset Carl Johan *1764 ja Esaias *1766. Tästä Carl Johan Fontenista tuli äitinsä hyvällä kasvatuksella Turun katedraalikoulun classis syntactica-luokan suorittanut vuonna 1783, ja sitten kruununvoudin kirjuri Piikkiössä, ja sittemmin Uudenkaupungin vakituinen kaupunginviskaali (Roos s. 7) ja lopulta saman viran haltija Turussa. Carl Johanilla oli 5 lasta ensimmäisestä ja 8 lasta toisesta aviostaan. Hyvästä menestyksestään virkamiehenä huolimatta hän kuoli köyhänä toukokuussa 1826. Poika merikapteeni Alexander Knut Fonten kuoli lapsettomana Kronstadtissa 37-vuotiaana. Heikki H. Herlin kertoo erityisesti Carl Johanin tyttärestä, Cecilia Fontenista, josta tuli hänen sukunsa esiäiti (Herlin s. 144) ja hänen sisarestaan, Paraisten kappalaisen puolisosta Lovisa Adolfina Fredrikssonista, jonka lapsista polveutuu mm. prof. John E Roos. (Herlin s. 147)
Ylioppilasmatrikkelin mukaan ylioppilas Turusta v. 1703 Matias Fontenius Matthias Andreæ, Satacundensis, Satakuntalainen Matti Antinpoika (Fontenius) vihittin papiksi Turun hiippakunnassa 31.5.1709. Hän toimi apulaispappi Kalannissa 1709, Yläneen vt. kappalaisena1712, vakinaisena 1723 ja Hattulan kirkkoherrana vuodesta1745. Matias Fontenius toimi saarnaajana pappeinkokouksessa Turussa 1739. † Hattulassa 15.1.1752.
Matiaksen ylioppilasmatrikkelin viimeinen tieto kertoo Johan ja Mathias Fontenin todellakin olevan veljeksiä. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=4735 Tämä selviää sukututkija Esko Karisalmen tiedonannosta 4.11.2008 lähteenä Loimaan talvikäräjät18.–21.2.1723. Heidän vanhempansa ovat talollinen Loimaan Lähteen kylässä 1677–94 ja vuodesta 1695 Majanojan kylässä Anders Mattsson ja Lastika Mattsdotter.
Johan Fontenin veljen Mattias Fonteniuksen suvussa on monta ylioppilasta ja pappia, Matthiaksen ylioppilasmatrikkeli mainitsee mm.
Appi: Kalannin kappalainen Daniel Lignipaeus (yo 1667, † 1710). Poika: turkulainen porvari Anders Fontenius (yo 1737/38, † 1765). Poika: Janakkalan kirkkoherra Karl Fontenius (yo 1742, † 1792). Vävy: Yläneen kappalainen Mikael Salinius (yo 1737, † 1780). Veljenpoika: ylioppilas Gustaf Fonteen (yo 1734, † 1738). Sisarenpoika: ylioppilas Henrik Fontenius, myöh. Fonteen (yo noin 1743, † 1789). Vävy: Piikkiön kappalainen Samuel Montin († 1779).
[1] Roos, John E. Kaupunginviskaali Johan Fontenin suku. Moniste, SKS, H
elsinki. John E. Roos. 1965.
[2] Herlin, Heikki H. Harald Herlin esi- ja jälkipolvien saatossa. 1. Helsinki. Kone, 1974.
