🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀
Tervetuloa blogisivulleni!
Tämä blogini on palvellut aiemmin sukututkimussivustonani, mutta jatkossa postaan tähän 2021 vaaleihin ja mahdolliseen edustajantyöhön liittyvää asiaa. Kommenttikentässä voi mielellään laittaa asiallista viestiä myös minulle päin.
Miksi ehdokkaaksi?
Olen seurannut syksyn erittäin jännittäviä USA:n presidentinvaaleja. Siellä on tällä hetkellä kaksi pääpuoluetta ja vaalien ongelmaksi muuttui politiikan polarisoituminen, äärilaidat korostuivat ja asioiden sijasta tunteet saivat sijan jopa niin, että totuuden sijasta esillä olivat vahvasti"Fake News". Tuohon suuntaan ei toivottavasti Suomessa kehitys kulje. Koetetaan pysyä asialinjalla itse kukin.
Vaalien lähestyessä uutisia lukiessa välittyi, että myös Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu on nykyään välistä värittynyttä ja kommentit kärjekkäitä. Halusin lähteä pitämään maltillisen keskustan ja asiapolitiikan puolta. Sille on mielestäni tässä ajassa tilausta.
Nämä asiat koen tärkeiksi:
Annika Saarikon Keskustassa julkaisemat vaaliteemat tuntuivat sellaisilta, joita voin kannattaa. Mummina iloitsen vasta säädetystä perheiden tuesta saada valita pienen lapsen hoidossa kotihoidon ja päiväkodin väliltä. Meillä hyvät päiväkodit, joissa koulutettua henkilöstöä, mutta vanhemman mahdollisuus tutustua omaan lapseen ja luoda turvallinen kiintymyssuhde ovat myös lapsen kehityksen kannalta tärkeitä. Perheet ovat monenlaisissa tilanteissa. Siksi myös valinnanvaraa on hyvä olla. Milloin aivan pieni on päivähoidossa, pitää siihen olla riitäävän pieni ja pysyvä ryhmäkoko ja rauhallinen kasvua tukeva ympäristö. Kaikki alut ovat tärkeitä. Perheiden tukeminen, kun lapset ovat pieniä ja kodinhankkimiskulut ajankohtaisia, merkitsee, että yhteiskuntamme arvostaa lapsia ja niitä voi tänne turvallisesti hankkia.
Viihdyn kotokulmilla Hämeenlinnan Iittalassa. Täällä on luonto lähellä ja tilaa liikkua, mutta toisaalta vielä toistaiseksi palvelut lähellä. Kaupunkiin pääsee junalla 15 minuutissa kätevästi. On terveellinen äskettäin remontoitu koulu ja motivoituneet opettajat, apteekki ja terveyskeskus, uusi päiväkoti, kirjasto, kauppa, Sauvolan palvelukeskus ja Lasimäen palvelut. Seurakunta taajaman keskellä tuo omat palvelunsa asujan käyttöön. Palvelujen pysymisestä on pidettävä ajoissa huolta. Säästöjen nimissä on jo pankkikonttorimme siirtynyt kaupunkiin. Tiukkana aikana lähtee äkkiä muutakin.
Jos seudusta ei pidetä aktiivisesti huolta, voi alkaa näivettymiskehitys. Tätä vastaan kaikin voimin. Samat huolet on Iittalassa, Hauholla, Tuuloksessa, Lammilla ja Rengossa, vanhoissa kuntakeskuksissa ja ympäröivillä seutukunnilla. Kylien elinvoimaisuudesta pitää pitää yhdessä huolta. Se ei ole pois kaupunkilaisilta. Päin vastoin, sama veroeuro kertyy näistäkin yhteiseen kassaan. Kun kaupungilla on erilaisia asuinpaikkoja valittavana, on useampi perhe kenties halukas tulemaan seudullemme ja sitä kautta hyvinvointi lisääntyy ja palvelut pysyvät tehokkaassa käytössä. Annika Saarikko puhuu koko Suomen pitämisestä hyvässä kunnossa. Pienemmässä mittakaavassa voi sanoa, että koko Hämeenlinna on pidettävä hyvässä kunnossa. Kokemukset etätyöstä ovat osoittaneet, että myös maaseudulla ja sen taajamilla voi olla asuinpaikkana paljon annettavaa, vaikkapa vain osa-aikaisesti.
Nykyään Hämeenlinnan keskustaan pääsee kätevästi ja edullisesti luontoa säästäen lähijunilla. Työssä käynti ja opiskelu on mahdollistunut sekä Tampereen, että Helsingin suuntaan. Kunhan saadaan yksi Suomen valtaväylä, rautatie, käyttöä vastaavaan kuntoon. Lisäraide alkaa olla kovasti tarpeen sekä teollisuudelle, että yksityiselle kulkijalle.
Taustaa ehdokkaalle: Uutena edustajana Kalvolan valtuustoon v 2004
Vuodet 2005-2008 olin Kalvolan kunnanvaltuustossa sitoutumattomana keskustan mandaatilla. 2009 alun kuntaliitoksen myötä meistä tuli osa Hämeenlinnaa. Yllätyin, miten paikkakunnan poliitikot järjestään olivat mukavia ja oman paikkakunnan hyvästä kiinnostuneita ihmisiä, eivät lainkaan sellaisia pelureita kuin mitä julkisuus välistä kuvaa. Lähtökohdat ja maailmankatsomus voivat olla erilaisia. Silti tavoite oli yhteinen: tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevan pienen maalaiskunnan luotsaaminen selvemmille vesille. Olin kohta myös keskustan edustajana kunnanhallituksessa, rakennuslautakunnassa ja Kalvolan kunnanhallituksen edustajana Kansanterveyden kuntainliiton toiminnassa, jota silloin veti Marianna Erhola.
Valtuutetut olivat sanavalmiita ja sosiaalisia. Sain ystäviä vasemmalta oikealle. KEPU osoittautui oikeaksi valinnaksi. Pidin siitä, että ryhmäkokouksissa kuultiin jokaisen mielipidettä ja siitä muotoiltiin yhteinen kanta. Myös valtuuston kokouksessa sai ottaa puheenvuoron ja seurata omaa kantaansa, kunhan se valmistelussa oli tullut oman ryhmän tietoon. Kokoukset olivat usein mielenkiintoista seurattavaa. Valtuutetut olivat usein myös verbaalisesti taitavia, kuten esimerkiksi hallituksen silloinen puheenjohtaja, toimittaja Jukka Viitaniemi.
Onnistuimme kunnan elvyttämisessä melko hyvin. Huomiota kiinnitettiin mm. tonttipolitiikkaan. Tuli uusia perhekuntia asukkaiksi ja verotulot kasvoivat tuolla kaudella n 10%. Kuitenkin juuri tuo iso ja tärkeä SOTE-puoli kasvoi vielä enemmän. Meille kävi talousluvuista selväksi, että velanoton välttämiseksi oli edessä liitos Hämeenlinnaan, josta vakuutettiin, että alueista tullaan pitämään jatkossakin hyvää huolta.
Vuosikymmenen vaihteessa saimme tonttien lisäksi muitakin hyviä asioita maaliin: Iittalan 1950-luvulla rakennetusta koulusta remontoitiin ajanmukainen yhtenäiskoulu välineineen. Hyvissä ajoin olimme liikkeellä, kaupungin keskustan kouluissa sisäilma-asiat tulivat pian monissa paikoin hoidettavaksi, mutta meillä silloin onneksi jo asiat kunnossa. Valtio myönsi liitoskunnille ns "porkkanarahaa". Olin niiden joukossa, jotka ajoivat varojen käyttöä uuden päiväkodin rakentamiseksi koulunmäelle, mikä sitten toteutuikin. Hyvä, että silloin näin päätimme.
Olin jo ennen valtuustoehdokkuuttani ajanut Iittalan lapsille normiluokkien rinnalle omaa erityisluokkaa. Se toteutuikin jo Iittalan peruskoulun ala-asteen aikana. Aiemmin Iittalan erityisen tuen oppilaat kulkivat taksilla Parolan Tietolan kouluun. Päivälle kertyi Metsäkulmilta taksilla kulkien pituutta paljon ja kustannuksetkin olivat kuitenkin suht samat omassa koulussa Iittalassa kuin jos heidät olisi kuljetettu naapurikuntaan.
Tuosta omasta pienluokasta ja erityisopettajantoimesta on myöhemmin kehittynyt koulussamme opettajien ja rehtori Laatikaisen yhteistyöllä mielestäni hyvä erityisen tuen systeemi. On kolme erityisopettajaa, yläkoulun, alakoulun ja pienryhmän opettajat ja oppilaita integroidaan paljon normiluokkiin mahdollisuuksien mukaan ohjaajan normiluokkatuella. Oppilaat välttyvät leimautumasta ja opetusta suunnitellaan joustavasti. Jos tuen tarve vähenee, voi siirtyä normiluokkaan tai jos kesken vuotta ilmenee erityistä, pääsee mahdollisuuksien mukaan oman koulun pienempään ryhmään. Tämä toimii kannustavasti, mutta resurssia erityisopetukseen voisi tietenkin olla enemmän, jos ihan parhaaseen tulokseen haluttaisiin päästä. Se koituu sitten myös normioppilaiden hyväksi. Kun tarpeeksi varhain päästään huolenaiheisiin kiinni, voidaan myöhemmällä koulutiellä säästyä monelta, myös taloudellisesti.
Olen sitä mieltä, että kunhan löydetään rakentavia ideoita Hämeenlinnankin hyväksi, ne saavat kyllä kannatusta ja toteutuvat. Mutta turhasta irtopisteiden keruusta ja ikävästä oman kaupungin maineen arvostelusta olisi päästävä eroon. Yhteistyö ja toistemme kuunteleminen olisi nostettava arvoon. Hämeenlinnalaisen pitäisi voida olla omasta kaupungistaan ylpeitä.
Arvot ja elämänkokemus
Olen syntynyt Helsingissä, mutta jo pienenä muuttanut kasvatiksi maalle Kalvolan takarajalle, ihan Urjalan rajalle. Kaupunkilaisuus on kyllä pääkaupunkimme Kallion kulmilta tuttua.
Lapsuudenkotini, mummoni veljen tila, oli 1900-alussa lunastanut maansa kovalla työllä kartanolta ja arvosti siksi itsenäisyyttään. Kotini oli tavallinen suomalainen maatalo. Oli suomenhevonen, lehmiä sen verran kuin talonväkeäkin. Pienestä sai olla mukana auttamassa, minkä osasi. Työn jälki oli konkreettinen ja tuotti iloa. Työniloa toivon voivani jakaa ympärilläni oleville ihmisille, tunnetta siitä, että toimillamme on merkitystä kaikkien hyvinvoinnille.
Tämän päivän maatalous on muuttunut pakosta kohti tehokkuutta. Silloin vielä oli jokainen eläin yksilö, nimellä kutsuttu, rakkaudella hoidettu. Lähellä oli kalaisa ja luonnonkaunis Uurtaa. Luonnon arvot ja eläinten hyvä hoitaminen tulivat lähelle omaa sydäntä. Samoin työn kunnioittaminen ja yhteistyö perheen ja naapureiden kesken oli luonnollista. Tänään olisi oltava tehokas, otettava riskiä ja investoitava isosti, sillä viljelijän palkka on jäänyt takamatkalle verrattuna muiden yhteiskuntamme ammattien ansioon. Maaseudun työstä on muodostunut teollista, eläimet muuttuneet tehotuotantoeläimiksi. Maanviljelijän työ on muodostunut stressavaksi ja raskaaksi. Moni onkin kouluttautunut ja lähtenyt muihin töihin. Viljelijöitä on enää pieni vähemmistö, n 5% asukkaistamme.
KEPUn asema on tässä ollut muutoksen myllyssä. Se ei ole enää pelkästään maanviljelijöiden etuja ajava puolue, vaikka he ovatkin peruskannattajakuntaa. Tällä puolueella on tilausta yleensäkin maaseudulla asuvien ja muuten maalaisjärjellä ajattelevien pienyrittäjien ja maltillisten äänestäjien puolueena, siis myös kaupungissa asuvien puolueena. Pitkään on ollut muotia keskittäminen resurssien säästämiseksi (synergia). Tänä päivänä on näkyvissä myös alueiden merkitys. Olemme suomalaisina olleet korona-aikana paremmassa asemassa kuin Keski-Euroopan tiheästi asutut alueet. Keskustoilla oma oma tarpeensa, myös alueita tarvitaan. Kehitys saattaa kääntyä vaihteeksi toiseen suuntaan, ainakin osaksi?
Kalvolasta sitten tie kulki Urjalan yhteiskoulun ja lukion kautta Hämeenlinnan OKL:ään eli Sempulle. Myöhemmin oli tilaisuus työn ohella vielä kouluttautua maisteriksi Tampereella pääaineena englannin kieli. Opettajien Occa-säätiön turvin pääsin tutustumaan Oxfordin St Claresin englanti vieraana kielenä-opettajien kurssille. Tuli näkymä paitsi 1000 vuotisen kulttuurin opiskelukaupunkiin ja Harry Potterin syntysijoille, myös oppilaiden tietokoneavusteiseen opiskeluun, joka vielä silloin (v 2000) oli aivan alussaan.
Ajattelin, että yhtenäiskoulun myötä ja kielistä pitävänä opiskelulle löytyisi käyttöä. Niin sitten viimeisinä työvuosina kävikin. 2011-2013 toteutettiin meillä ympäristöaiheinen EU Comenius-projekti. Olin siinä rehtori Laatikaisen kanssa vastuuhenkilönä. Kahdeksan Euroopan maan koulujen kanssa opittiin paitsi kieltä ja ympäristöasioita, myös suvaitsevaisuutta ja toinen toisemme arvostamista erilaisista lähtökohdista huolimatta, -ja siinä sivussa arvostamaan myös omaa kotiseutuamme. Myöhemmin koulussamme on ollut kokemusten rohkaisemana muita Erasmus-hankkeita. Varmaan edelleen jatkuvat, kunhan Koronoista pääsemme.
Suomalaista koulutusta myös edelleen korkealle arvostan ja jonkin verran sitä oman työni kautta (yli 40v) tunnenkin.Se on ollut avain koko yhteiskunnan sodanjälkeisen hyvinvoinnin nousuun ahkeran työn ja yrittämisen rinnalla.
Sukututkimusta Urjalasta
Äidin isäni suku on paljolti Urjalasta, ja olen kerännyt sukutietoja harrastuksenani noin 30 vuoden ajan. Isoisäni Ilmarin veli Toivo Ahonen oli aikanaan maltillisena ja sovittelevana miehenä pitkään Urjalan valtuuston puheenjohtajana. Myös vaarini vanhemmissa polvissa on parikin valtiopäiväedustajaa Ruotsin vallan ajoilta. Varhaisesta esiäidistäni Elisabet Berchharstista polveutuu Sääksmäen Ruuthien kautta myös yksi presidenttimme, P E Svinhufvud, joka lakikirjan kanssa on ikuistettu eduskuntatalomme portaille. (Eduskuntatalon graniittihan on, niin kuin valistunut Lukijani tietää, louhittu Hämeenlinnan Iittalasta.)
Alun perin tähän blogiin olen kirjannut suvun vaiheita ja samalla hämäläistä elämää. Nämä kirjoitukset löytyvät tässä tutustuttavaksi myös, jos Lukijani on historiasta kiinnostunut. (Hämeenlinnasta sellaisia löytyy hyvä joukko, koska kaupungilla on pitkä historia rautakauden hämäristä näihin päiviin). Isäni puoleinen suku on Pohjanmaalta. Sieltä ajatus: -Kun hyvää yrittää, niin parasta vaan pukkaa, voisi olla yksi mottoni myös. : ) Puolipohjalainen hämäläinen on aika hyvä luonnehdinta.
Äidinpuolisessa suvussani on monenlaista väkeä: paljon torppareita, isäntiäkin, joitakin käsityöläisiä, joku -30-vuotisesta sodasta aateloitukin. Sotamiehiä, ratsumiehiä, mutta myös päällystöä Tavastehus Livsdragon Regementistä, Skarpin perhe, aateloituna Skarpenfeltit Urjalasta. Enemmistö on ihan urjalaisia, mutta myös maahanmuuttajia, Lübeckistä tullutta kauppiasta, Skotlannista Kirby:n suku, joka asettui Janakkalan Monikkalaan Lilliebrunn-nimellä aateloituna. -Näin katoo mainen kunnia. Uotilan sukurustholli sijaitsi aikanaan keskellä nykyistä Laukeelaa. Tänään niillä sijoilla on Urjalan kunnantalo ja kirjasto.
Kansalliskirjailijamme Väinö Linna on urjalaisille tärkeä henkilö. Hänet löysin vasta aivan äskettäin. Meillä yhteinen esivanhempi muutaman polven päässä, Pappilan Kivikasken torppari. Erään miniän mukana tuli Vesilahdelta yhteys aina Turun linnankirjuri Spoofiin, jonka jälkeläisillä oli useampi kartano Kuljun seudulla. Sekin, jossa on toiminut Kuljun Löytöliiteri. On huutolainen, nälkään Jokioisilla menehtynyt leski Honkolan Hunningolta ja Isonvihan aikainen kappalainen Indelin, kotoisin Punkalaitumen Fanttilasta. 1600-luvun Turun akatemian kasvatti. Urjalankylän keskiaikaisesta kirkosta on jäljellä sakasti, kuten Kalvolassakin on käynyt. Uusi kirkko rakennettiin laukeelaan 1800-luvun alussa. Jos oikein kauas juurissa menee, löytyy Rengon kanttorin Matts Murenin lisäksi Tavasteja ja Särkilahtia, jopa tarun mukaan Henrikin ja Erik Pyhän mukana kristinuskon Suomeen tuonut Boije-suvun jäsenkin.
Tänä päivänä käytän digitaalista My Heritage-perhesivustoa, mutta vanhoilla blogisivuilla on historiaa hieman yleisemmässä ja helpommin luettavassa muodossa. Sukututkimus on nykyään varsin yleinen ja kätevästi tietokoneella kotona mahdollinen harrastus.
Sukututkimuksen lisäksi lähellä sydäntä ovat kuvataide ja kuoroharrastus. Ystäviä on myös Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen akvarelliryhmästä. Tämäkin on tullut läpi käytyä jo toisen kerran. Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Arvostus myös terveydenhoitoalan työtä kohtaan on kokemuksen myötä entisestään kasvanut.
