Kuva: Maisema Urjalan Jokikulmalta Kylmäkoskelle päin.Kalvolasta ja Akaan seudulta ja Urjalastakin löytyy vanhoja nimiä, jotka johdattelevat ajatusta elämään ennen rippikirjojen kirjoitusta.
Lähellä viljelyskyliä, esimerkiksi Sittalaa, sijaitsivat esi-isäin muistolehdot ja pakanalliset palvontapaikat, jonne sitten rakennettiin ensimmäiset kirkotkin. Sittalan naapurikylä on Keikkala, juuri tällainen kylä. Äimäjärven eli Kalvolanjärven rannalla on ollut useampikin muistolehto (Iittalan koulusta suoraan rantaan, Kutilassa omansa, vanhan kappelin luona ym.) ja asutusta aina kaukaisista rautakautisista ajoista asti. eräs vanhasta asutuksesta kertova asia ovat ”kuppikivet”, suuret talon peltojen luona olevat siirtolohkareet (Käikiänmäen tien varrella, Taljalan peltoaukealla ym.), joiden pintaan on koverrettu syvennyksiä. Kuppikiville on uhrattu esi-isille ja haltioille (jyviä, marjoja?) onnen ja tulevien satojen turvaamiseksi. Taiteilija Tapio Wirkkala on ymmärtänyt uhrikuppien syvälle käyvät juuret ja siirtänyt vanhan symbolin hautausmaan enkelipatsaan graniittijalustan kuppeihin, joita on yhtä monta, kuin sodassa kuolleitakin.
Urjalan eli Urdialan nimi juontuneen ikivanhoilta ajoilta. Urja (Urjala, Urjalankylä) lienee samantapainen kuin Tursa (Tursankangas, Tursa), Iki-Turso, muinainen vedenjumala, mytologinen heimon esivanhempi ja voimahahmo.
Osoitteessa http://www.narva.sci.fi/kalevanpojat/index.html (vuodelta 2000)Martti Linna Vesilahdelta pohtii vanhoja pohjoismaisia mytologioita ja miettii niiden mahdollista yhteyttä meihin Suomen muinaisiin asuttajiin. Akaan vanhoista esipolvien taloista löytyy Mellolan Korri. Martti Linnan mytologiataulukoista löytyy sellaiselle sanatarkka vastine. Mielenkiintoista.
Iki-Turso erityisesti on Euran hautalöytöjen innoittamana Linnan kirjoituksen keskeinen hahmo. Urjalasta kuljettiin Euran ja Turun suuntaan, voisi ajatella, että samaa Iki-Turson Urjapojan etäserkkujuurta ollaan. Lännestä ja etelästä tulimme me Suomen asuttajat ja naapurimme myöhemmin meren yli, joten jotakin yhteistä kielten eroavaisuuksista huolimatta oli, sanastoon ja uskomuksiin on vuosisatojen aikana liittynyt luonnollisesti monenlaista myös naapureiltamme, joiden kanssa ainakin käytiin kauppaa ja välillä sodittiinkin.
Etymologia voisi valaista tarkemmin näiden sanojen alkuperää. Lähteitä löytyy esim. osoitteesta
http://kaino.kotus.fi/sanat/evita/index.php?t=hae&hakusana=Iki-Turso&merkitys=&lahde Tässä olisi kenties jatkotutkimuksille aihetta.
Täällä Kalvolassa Vanajaveden ja Äimäjärven rantasavikoilla on asunut kauan talonpoikia (Sittala, Heinu) , aseman tienoolla jälkeen 1881 lasitehtaan väestöä ja toisaalta laajan Tammelan ylängön karummilla metsäalueilla oli torppareita ja pientilallisia. Äimäjärven länsipään Niemen kartanoa on omistanut jopa Ruotsin Erik-kuninkaan ja hänen Kangasalla loppuelämännsä viettäneen puolisonsa Kaarina Maunutyttären Sigrid-tytärkin, vaikkakin hänen pääasuinpaikkansa on ollut Siuntiossa. Monessa talossa on kulkenut suullista perimätietoa 1700- 1800-luvun taitteessa kotipellon raivanneista esi-isistä. Korkeamäen Jaakko-isännän tiedettiin tulleen 1770-luvulla Äimäjärven rantamilta raivaamaan korpeen torppansa, samoin on tietoa Mäyrän Ylhäisten ja Alhaisten ensimmäisistä asuttajista.
Asukkaat ovat viljelleet peltojaan ja metsästäneet ja kalastaneet ikivanhaan tapaan. Kalvolan Niemikotkan Simo-isäntä oli kuulu karhujenkin kaataja ja tänä päivänä eri seuroissa on taitavia metsästäjiä välillä jo runsaitakin hirvikatraita kaatamassa. Susi ja karhu ovat palanneet vanhoille asuinmailleen. Akaan historiassa puhutaan Rossin talon perinteistä metsästyksessä.
1960-luvulla suurpetoja ei ollut enää metsissä, mutta tänä päivänä voi lukea uutisista, kuinka susi oli raadellut lammaskatrasta Kokkojärven rannassa ja kuinka nuori karhu on juossut koko Hämeenlinnan halki talviuniltaan herätettynä. Apen kertomus, miten Kotkajärven Vesikiven hevonen karhun kämmenen kuva lautasissaan juuri ja juuri pelastui kotitallilleen alkaa saada uutta eloa muistelijan mielessä.
Toijalasta löydämme Nahkialan, jonka Akaan historiassa sanotaan viittaavan muinaiseen nahkojen kauppapaikkaan, silloin, kun tämä seutu vielä oli runsasriistaista. Myöhemmin alueen asukkailla oli metsästys- eli eräalueita pohjoisempana aina Saarijärveä myöten, joten pohjalaisten esi-isistä monet lienevät tulleet näiltä Sydän-Hämeen alueilta ja asettuneet sitten asumaan sikäläisten suurten jokien varteen.
Kalvolasta puolestaan löytyy Taljalan kylä, on Mäyrää, ja Ilves-kalliota, sekä Peurasuo jne.
Ilves, Hämeen vaakunaeläin asuu edelleen Kalvolan metsissä. Entisaikaan jopa myyntiartikkeliksi riitti Iittalasta löytynyttä kovasinkiveä, jota käytettiin viikatteiden ja muiden terävien esineiden tahkoamiseen. Kalfvoila, Kalvola voisi liittyä nahan muokkaamisessa käytettävään työvälineeseen, kalvimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti