Akaasta Airanteeseen

Kuva 1. Urjalankylän vanha sakasti, jonka yhteydessä on ollut Urjalan ensimmäinen puinen kirkko. -Kivi edustalla kuuluu museoneuvoja Arvo Kytölälle, jonka elämäntyöksi tuli kotiseudun perinteiden tallentaminen ja kotiseutumuseoiden järjestäminen sekä monen näitä koskevan kirjoituksen laatiminen alan julkaisuihin. Takana näkyy silta, jonka alla virtaa vesi Kortejärvestä Rutajärveen.

Kuva2. : Sääksmäen kirkko -07

Tekstin lähteenä ovat Seppo Suvanto, Akaan historia I . Vammala 1954 ja Eeva Ojanen:Urjalan seurakunnan historia, Forssan Kirjapaino Oy 1989 sekä Matti Pakkanen, Kehron kylähistoria, Toijalan TS-print Oy, 1998.

Häme on 1000-luvun alkupuolella ollut hyvin laaja alainen käsite: ytimenä oli myöhemmän Ylä-Satakunnan eli nykyisen Tampereen ympäristön pitäjät sekä Vanajaveden, Hauhon ja Hollolan seudut. Suvanto yhtyy Kustaa Vilkunan ajatukseen, että silloin Länsi-Suomen pitäjälaitos on ollut alkuaan kestitysveropiiri, joka kustansi verottajalle pidot.

Verottajia olivat liikkuvat viikingit ja venäläiset vuoroin. Pitäjä on tuolloin ollut myös puolustusyhteisö keskuksenaan sopivalle vuorelle rakennettu muinaislinna. (Sääksmäen Rapolastahan löytyy suuri muinaislinna-alue, mutta niitä löytyy myös kokonainen ketju aina Hakoisiin Janakkalaan asti, Urjalassa Nuutajärven eteläisellä rannalla lienee myös sijainnut yksi pienempi, ks oikean reunan linkkejä, kirjoittajan huom..)

Kuljettiin siis entisaikanakin, hämmästyttäviä matkoja jalan, ratsain tai veneillä erä-, kauppa- , kirkon- tai verotusasioissa, joskus omissa asioissa, joskus vainolaisina tai kuninkaan sanaa saattamassa. Joskus tuli mukaan matkoilta morsian, tai joku kulkija asettui pysyvästi asumaan uusille seuduille.

Suvanto kirjoittaa akaalaisten taivallustiestä. (Suvanto, s. 60) Entisaikaan oli mukavinta kulkea vesireittejä, tai jos niitä ei ollut, kuivia kangasteitä. Akaasta voi kulkea vesireittejä Jalannilta Tarpianjokea myöden ensin Hakkilanjoelle ja siitä Vanhallejärvelle, josta johtaa joki Rutajärvelle, mistä taas pääsee Matkunjärvelle ja Humppilanjoelle. Sitä myöden viimein päästään joko Korvenvärvelle, Ypäjälle ja Loimalle, tai Taipaleen kautta Kiipujärvelle ja siitä Jokioisiin.

Paikannimien perusteella Suvanto päättelee tässä kulkevan muinaisen Akaan miesten taivallusreitin lounaaseen. Urjalassa on kulkenut myös vanha talvitie Kankaanpäästä Laukeelan kylän ohi Hakkilaan pitkin kangasta tuolla kohdin. Siis Kankaanpään nimismiestalon nimi on tuosta tiestä johdettavissa, hän päättelee. Kansantarinain mukaan Korvenkylästä kuljettiin suoraan Humppilankylään Hiidenpenturan muinaista tietä. Näin on päästy Toijalasta Turkuun entisaikoina. Toijalasta taas vesireitit jatkuivat Sääksmäelle ja muualle Hämeeseen.

Piispa Tuomaan aikana 1200-luvulla kristinusko vakiintui Hämeessä ja kirkko sopeutti veronkantonsa kirkkopitäjiin, joita lienee ollut kahdeksan 1300-luvulla: Saastamala, Pirkkala, Vesilahti, Sääksmäki, Hattula, Hauho Vanaja ja Hollola. Suvanto arvioi, että kun 1340 Sääksmäkeen mainitaan kuuluneen myös Urjalan Hakkilan ja joitakin Pälkäneen kyliä, kuului siihen todennäköisesti myös Akaa, joka sitten v. 1483 alkaen on ollut olemassa itsenäisenä seurakuntana.

Bo Joninpoika Gripin ajoista n. 1370-1380 aletaan puhua myös Saarioisten ja Kalvolan nimismieskunnista, jossa kruunun nimismiehet istuivat käräjiä ja huolehtivat kruunun veronkannosta.

1500-luvun asiakirjoissa Saaren hallintopitäjä eli Saarioinen jakaantui Tarttilan, Akaan Jalantijärven ja Airanteen neljänneskuntiin.

Tarttilan neljännes (v. 1540): kaikki Sääksmäen Saarioispuolen kylät, Akaa: Tarpia, Haihunkoski, Varrasniemi, Toivettula, Haudanniemi, Rättö, Pätsiniemi, Nahkiala, Toijala, Käyrälä, Lontila, Riisikkala, Kurisjärvi, ja Taloila.

Jalantijärven neljännes: Tiura, Sotkia, Mustue, Kuhavuori, Alpila, Onnia, Hautaa Kuusjoki, Nauli, Raidisto, Saviniemi, Savikoski, Poutala, Kehro, Humppila, Kännöilä eli Jokihaavisto, Kylmäkoski, Kurisniemi, Oriniemi, Vuolle, Järvihaavisto, Haanoja, Kaulo ja Sontula.

Airanteen neljänneskuntaan kuuluivat kylät: Taipale, Mellola Hakkila, Salmi, Laukeela, Kutila eli Kuusinurmi, Menonen, Koivisto, Väkkärä, Nuutajärvi, osa Urjalankylää, Oriniemi, Huhti ja Kankaanpää.

Loput Urjalan kylistä kuuluivat Kalvolan hallintopitäjän Airanteen neljännekseen.

Edellä olevasta Suvannon kuvaamasta jaosta käy ilmi, että Urjala eli Airanne oli sangen läheisessä yhteyksissä sekä Akaan että Kalvolan suuntaan. Silloinen suuri keskiaikainen keskus oli Sääksmäellä, emoseurakunnan kirkolla, johon liittyy myös Hämeen rykmentin henkilöitä. Silloinen pääkaupunki Turkukaan ei ollut liian kaukana.

Akaalla oli oma kirkko jo ennen 1483, jolloin Turkuun tuli talonpoikia Akaan pitäjästä Turkuun piispa Konrad Bitzin pyytämään pappia kirkolleen, joka heille sitten myös suotiin. He perustelivat pyyntöään suurella sielunvaaralla, joka oli koitunut heidän edesmenneille sukulaisilleen, kun pappi asui kaukana heistä (Sääksmäeltä oli vaikea aina ehtiä toteuttamaan viimeisen voitelun sakramenttia.) Katolisen kirkon yksi sakramenteista on viimeinen voitelu sairaalle, mikä näin vaarantui. Ensimmäinen Akaan kirkkoherra oli nimeltään Laurens Perko, joka palveli sitten myös suuressa osassa Airannetta eli Urjalaa.

Asutus tiheni vanhan suurpitäjän laitamilla, jolloin pian ruvettiin rakentamaan sinne pieniä kappeleita, johon emokirkosta Sääksmäeltä siirrettiin osa Sääksmäen 1200-luvulla valmistetuista pyhäinkuvista. Urjala oli Sääksmäen emoseurakunnan jälkeen Akaan kappelina, mutta viimeistään v. 1590 alkaen oli Urjalassa oma pappikin Suvannon mukaan.

Alkuvaiheessa pappi kulki Tarpian joen varsia Akaasta Halkivahaan ja hänet soudettiin sieltä Kortejärven yli sen ja Rutajärven väliselle kannakselle, jossa olivat vanha Urjalan kirkko ja pitäjän silloinen vauras keskus eli Urjalankylä. Kerrotaan, että kerran sellaisella ylitysmatkalla kirkonkirjakin pääsi putoamaan Kortejärven pohjaan. Urjalan entinen pappila, Väinö Linnan nuoruuden muistojen pappila, on Honkolan kartanon ja Kortejärven etelään avautuvalla rantamalla.

Matti Pakkanen toteaa (Kehron kylähistoria, Toijala 1997, s.40), että ensimmäiset kirjalliset tiedot Urjalasta löytyvät Agricola v. 1540 laatimista Turun hiipakunnan seurakunta ja kappeliluetteloista. Urjalan Kehron kylän kantatilan Timarin isäntänä mainitaan Pakkasen mukaan 1564-1578 Erik Laurinpoika, pappi, jota myös on sanottu Akaan kirkkoherraksi. Timari sijaisee Kortejärven pohjoispuolella, suunnassa, josta Akaalaisten reitti etelään kulki. 22.9.1551 sai virkavahvistuskirjeen kuninkaalta Ericus Laurentii Jenz, jonka Pakkanen osoittaa olevan Sääksmäen kirkkoherran Paavalin vävy, herra Eerik joka oli Akaan kirkkoherra. (Pakkasen viittaama asiakirja Saarioisten talvikäräjiltä 22.1.1560 on säilynyt Halikon Joensuun kartanon arkistossa.) 1722 sotilasvirkatalona palvellut Timari liitettiin Kehron Laurilaan, jolloin siitä tuli rustholli eli "Ristolli", ja edelleen 1735 Laurila Honkolan kartanoon sivutilaksi, jossa sitten asuivat kartanon pehtoorit, kertoo Pakkanen (s.91). Honkolasta Sääksmäelle oli lyhyt matka.

Eeva Ojanen täydentää tietoja Urjalan osalta: Urjalan ensimmäinen kirkkoherra oli Sigfrid Pietarinpoika (1589-1601) (Urjalan Seurakunnan historia, Forssa 1989. s. 17). Matias Pentinpoika oli ensimmäinen nimeltä tunnettu itsenäisen Urjalan kappalainen (1638-1640). Hänet valittiin kirkkoherraksi 1640-1648 ja hän oli Ojasen mukaan eräs harvoista maaseudun papeista, jotka osallistuivat Turun akatemian vihkiäisiin vuonna 1640 (Ojanen s.18)

Mainittakoon vielä Turusta kotoisin oleva Henrik Jaakonpoika Malm, joka Ojasen mukaan toimi ensin sotilaspappina, ja vuodesta 1691-1715 Urjalan kappalaisena. Hän lähti ensin Isonvihan aikaa pakomatkalle Ruotsiin, mutta palasi pian siirtyäkseen Iniön kappalaiseksi. Malmin seuraaja oli Jaakko Juhonpoika Indelius, joka on eräs sukumme esi-isä, oli lähtöisin Punkalaitumen Vanttilasta, ja kutsuttiin kappalaiseksi pitäjänapulaisen virasta (1715-1722). Hän oli Ojasen mukaan taitava virassaan, sillä hän oli opponenttina pappeinkokouksessa vuonna1707.

Indelius mainitaan Turun yliopiston opiskelijoiden matrikkelissa, joka löytyy netistä GOOGLE:n maailmaa kattavasta vanhojen dokumenttien kirjastosta osoitteella www.archive.org/stream/.../albumstudiosoru00lagugoog_djvu.txt
"Album studiosorum Academiae Aboensis" huomautuksella "studentmatrikel ånyå upprättad" eli uudelleen järjestettynä 1800-luvulla. p.172-175 XLVIII 1687-1688.

Fantilenius Jac. Jac. Joh:is Hvit. p.174 II Sat 317 jam Indeliin, adjunctas in Urdiala Jac. Indelius 1. sockneadjunkt 92 och kpl 1718 i Urdiala död omkring 1721.

Eli: Fantilasta Jaakko, Jaakko Johanneksenpoika Huittisista, sivu 174, ..., Indelin, apulainen Urjalassa, Jaakko Indelin pitäjänapulainen -92 ja kappalainen 1718 Urjalassa, kuollut noin 1721.

Varsinaisessa sukujuonnossamme löytyy Jacobus Indeliuksen sururuno latinaksi kappalainen Malmin vaimon ja pojan muistoksi. Kuninkaan 30-vuotinen sota hakkapeliittoineen Saksanmaalla ja 1700-luvun alussa ollut Isovihan aika on siis monella tapaa näkyvissä Urjalankylän ja sukummekin vaiheissa, myös kirkollisella puolella. Se on ollut vaikeaa aikaa, mutta myös merkittävää.