keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Lauluja iltanuotiolle

 

KAUPUNGIN VALOT


Säv. Kultainen laulukirja s 287 Sataman valot   Sanat M.L.


Nuo laineet Vanajan, ja valot kaupungista hohtaa

Aulangon puistotie, kuu yllään varjoineen


Vanajan tumma vuo, sen takaa linnan muurit nousee

Rantareitin puiden vyö, vie muistot vuotten taa.


On Ahveniston uimalassa polskijaa,

Rinkelmäellä kiekkokansa hurraan kattoon kohottaa,


Nuo laineet Vanajan, ja valot kaupungista hohtaa

Aulangon puistotie, kuu yllään varjoineen


Vanajan tumma vuo, sen takaa linnan muurit nousee

Rantareitin puiden vyö, vie muistot vuotten taa.


Leppeä on kesätuuli laivaa keinuttaa

Hämeensaaren uimaranta uneen uinahtaa.


Nuo laineet Vanajan, ja valot kaupungista hohtaa

Ja kansa Goodmanin, jo kotiin mennyt on.



PITÄJIEN TANGO


Säv. Kultainen laulukirja ss.370-371  Sanat M.L.


Pitäjissä on outoa taikaa, luonto niiden niin kaunista on.

Metsät vehreät kauaksi siintää. Laine lempeä sineään suo.


Lammin muistan ja Evon tuon jylhän, luontoretkien, sahdin on maa.

Hauhon seljillä välkkyvät aallot, Vanhan raittin ja harjuinsa vyöt.


Kun kerran matkallain Kalvolaan mä eksyin,

Sarpanevan kassiin sain, Naivisteita hain.

Mua kutsuu Kalvola, Renko ja Tuulos

Jaakonmarkkinoille poikkeen, Tuuloseen Tuulokseen!


Pitäjissä on outoa taikaa, luonto niiden niin kaunista on.

Metsät vehreät kauaksi siintää. Laine lempeä sineään suo.




tiistai 6. huhtikuuta 2021

Hämeenlinnan keskustan ja pitäjien asukaskehitystä pohtimassa

 Kaupungin Wiki-sivustolta löytää seuraava tilasto

Hämeenlinnan asukasluvusta

 Vuoden 2010 noin kolmanneksen kasvu selittyy tuoreella kuntaliitoksella.

Viimeisenä kymmenenä vuotena väkiluku on pysynyt samana, tai hiukan vähentynyt. Ikärakenne selittää osan muutoksesta.

1751
  

649
1805
  
1 689
1860
  
2 915
1900
  
5 357
1930
  
8 500
1964
  
29 555
1982
  
41 986
1996
  
44 891
2010
  
66 827
2016
  
67 867
2020
  
67 658
Lähde: 1751–1996 Historian suursanakirja[35], 2010-2016 Tilastokeskus[36].

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Hämeenlinnassa oli 67 662 asukasta, joista 58 585 asui taajamissa, 8 220 haja-asutusalueilla ja 857 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Hämeenlinnan taajama-aste on 87,7 %.[37] Hämeenlinnan taajamaväestö jakautuu kahdeksan eri taajaman kesken:[38]

#TaajamaVäkiluku
(31.12.2017)
1Hämeenlinnan keskustaajama*49 922
2Lammin kirkonkylä2 824
3Iittala2 345
4Rengon kirkonkylä1 173
5Hauhon kirkonkylä1 159
6Eteläinen608
7Syrjäntaka (Tuulos)531
8Parola*23

Mitä pitäjissä on tapahtunut kuntaliitoksen jälkeen?

Kuntaliitoksissa siirtyi pitäjistä 21 936 asukasta luettaviksi Hämeenlinnan kaupungin asukaslukuun, joka oli v 2010 yhteensä 66 827. 

Vuonna 2017 pitäjien keskustaajamissa ja haja-asutusalueilla asui yhteensä 17 740 asukasta, eli pitäjien asukasluku oli vähentynyt 4186 henkilöä. 

Kaupungin keskustaajaman asukasluku on samaan aikaan lisääntynyt 5031 asukkaalla. Kokonaisasukasmäärä on lisääntynyt noin 1000 henkilöä. (67 658 vuonna 2017).

Kaupungissa on tapahtunut sisäistä muuttoliikettä pitäjistä keskustan kerrostaloalueille. Osa vähenemisestä selittyy myös luonnollisella kuolleisuuden ja syntyvyyden erolla. Tilastosta ei voi välttyä kuitenkaan havainnolta, että pitäjistä on hävinnyt melko suuri osa asukkaita jonnekin (Lahteen, Tampereelle, Helsinkiin, Hämeenlinnan keskustaan, syntyneiden lapsien määrä on ollut pienempi kuin kuolleisuus). 

Voisiko tätä kehitystä kääntää? Pitäjissähän on kuitenkin valmiina palvelut ja kunnallistekniikkaa asukkaille. Siinäpä yksi Hämeenlinnan iso kysymys yhdessä pohdittavaksi.

Keskustaan on muuttanut jonkin verran myös muista kunnista ja maahanmuuttajia.

https://tilastot.hameenlinna.fi/muutto.html

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Kohti rakentavaan keskustelua -Yhdessä voimme saada isojakin asioita aikaan

Hämmentävää uutena ehdokkaana on ollut huomata miten paljon turhanaikaista saa vastaukseksi yksinkertaiseen kommenttiinsa. Tämä on SOME-aikaa. Kun henkilö, jota kommentoi, ei ole kasvokkain läsnä, tulee helpommin harkitsematonta tunnepitoista tekstiä.  Silloin on hankala edetä.. Koetan olla mukana vain asiasivuilla, niitäkin löytyy. Esim. Hämeenlinna- ja Hämeenlinna Asukkaiden asialla-sivustot.

 Äskettäin julkaistiin tutkimus hallitukseen kohdistuneesta vihapuheesta. Meillä on "huulipunahallitus" jota vetää kaupan kassa jne. Edellinen hallitus sai samanlaista kohtelua SSS-nimittelyineen. Aina ei viesteisssä oli tosipohjaa. Kun tarpeeksi monta kertaa julkisuudessa vakuuttavasti toistellaan, että korona on vain "mieto flunssa", tai että jotkut rohdot poistavat rokotuksen tarpeen, osa meistä uskookin ja saa kenties itselleen ja meille muille vahinkoa. Helsingissä nähtiin 20.3. mielenosoitus, johon lähteneet asettivat oman ja muiden turvallisuuden vaaraan. 

Politiikka on suomeksi yhteisten asioiden hoitamista. Se ei saisi olla valtapeliä eikä leikkiä toden ja sadun maailmassa. Toinen toistaan pitäisi voida erilaisista mielipiteistä huolimatta arvostaa. Yhteistyön eri arvopohjalta tulevien valtuutettujen kanssa pitäisi olla mahdollista. 

Keskusta tarjoaa tukevaa maltillista ajattelua ja toivon näkökulmia vaalien jälkeiseen elämään. Niitä kannatan.

Tästä tulee ainakin itselleni tavoite toisen kuunteleminen ja omaa arviota väheksymättä ja rakentavien ratkaisujen löytäminen yhteistyöllä. 

Kun olin nuori, piti koulussa olla hiljaa

Siitä askel eteenpäin on uskaltaa sanoa ääneen, että on jostakin eri mieltä, mutta kuunnella arvostaen toisenkin ajatusta. Jos  pilkkaa tai "lyö lekkeriksi", keskustelu loppuu siihen. 

Kolmas rakentava vaihe on sitten, kun pysähdytään katsomaan, löytyykö yhteistä tavoitetta, joka hyödyttäisi useampia. Se on hienoa, kun onnistuu. Yhdessä voidaan saada isojakin asioita aikaan, kun eri näkökulmia, eri taitoja yhdistetään yhteiseksi hyväksi, kun toimeen tartutaan.


Verkossa rakentavasta keskustelusta:

NVC-conversationhttps://esseepankki.proakatemia.fi/nvc-rakentava-vuorovaikutus/

Erätauko-tutkimus: https://www.eratauko.fi/rakentava-keskustelu-verkossa/

 https://fi.sodiummedia.com/4263247-constructive-conversation-meaning-concept-rules-and-features

Restoratiivinen keskustelu, koulumaailman aikuisille koulutusta ongelmien ratkaisuun keskustelemalla:

https://sovittelu.com/vertaissovittelu/koulutukset/resto-taydennyskoulutus-henkilokunnalle/

Verso: Vertaissovittelua lapsille koulussa erimielisyyksien ratkaisemiseksi: https://sovittelu.com/vertaissovittelu/



keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Kaupunkiuutiset 3.3.2021 Kehittyvä keskusta on pitäjienkin etu vai Hyvinvoivat liitosalueet ovat keskikaupungin etu?


Mielipidekirjoitukset sanomissa ja some vilisee nyt meidän vaaliehdokkaiden kehitysajatuksia . Tänään 3.3. Kaupunkiuutisissa Andrej Sergejeff (vihr.) kirjoittaa otsikolla "Kehittyvä keskusta on pitäjienkin etu". Arvelen, että olemme samiksia, sillä julkaisin blogissani https://airanne.blogspot.com/
22.2. kolme vaalilupaustani, joista ensimmäinen on:
- Hyvin voivat liitosalueet ovat myös keskikaupungin etu!
(Kaavoittaminen, palvelujen säilyminen, 3. raide, kouluasiat, yrittäminen), Hyvinvoivat ja ominaispiirteensä säilyttävät liitosalueet ovat myös keskikaupungin etu!
Se, että muistaa vanhat pitäjätkin kaupungin osiksi, ei varmasti keneltäkään pois. Uudet veronmaksajat, ovat he sitten kaava-alueella tai maaseutumaisemmassa osassa kaupunkia tukisivat kaikkien hyvinvointia. Andrejn pohdinta, että "maaseutu pärjää oikein hyvin" saattaa päteä nyt, mutta uhkia on ilmassa, etenkin kun ilman koronatukia olisimme jo lomauttamisten ja palvelujen lakkauttamisten kurimuksessa.
Samassa kirjoituksessa hän huomaa, että "kolmasosa Suomen kunnista on jo niin autioituneita, että niissä ei enää synny edes yhtä koululuokallista lapsia vuodessa". Hämeenlinna on ollut koulukaupunki, mutta syntyykö täälläkään lapsia tulevaisuuden rakentajiksi riittävästi? Kaupungin koko väkiluku on 67 662 ennusteessa v 2016 toivottiin lisäystä noin tuhannella tuosta määrästä. Kun Suomessa noin 5,5 miljoonaa asukasta, asuu Hämeenlinnassa n 1,2% maan asukkaista. Jos keskimäärin syntyi maassamme n 60 000 lasta vuodessa, syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1991 parhaimmillaan 794 lasta, mutta vuonna 2016 enää 614. Tämän vuoden luku?

Lasten määrä kertoo kaupungissa asuvista nuorista perheistä, jotka luottavat kaupunkiimme tulevaisuuden asuinpaikkana. Tähän on voinut ainakin Kalvolan entisessä pitäjässä viimeisen valtuuston aikana tehdyin päätöksiin vaikuttaa. Kun terveellinen remontoitu koulu ja lapsiperheille soveltuva tonttitarjonta oli kunnossa, on koulun oppilasmäärä edelleen hyvä, eikä laskeva, kuten ennusteissa silloin annettiin ymmärtää. Saimme myös verotuoton uusien asukkaiden myötä n 10% nousuun. SOTE-menot kasvoivat kuitenkin vielä reippaammin, joten meistä tuli kaupunkilaisia. Voisiko Hämeenlinnan alueella laittaa saman positiivisen kehityksen käyntiin ja mitkä olisivat keinoja tuohon. Sitä varmasti uudet ehdokkaat kovasti miettivät.
Nyt on juuri hetki tehdä jotain koko kaupungin veronmaksukyvyn säilymiseksi ja positiivisen yhteistyön hengen virittämiseksi. Hämeenlinnan alueella on paljon, mistä voimme olla ylpeitä. Sitä pitää vaalia.
Myös keskustaa tarvitaan, mutta kaikki ei ole yksin kaupungin käsissä. Yksityisillä yrittäjillä ja tonttien omistajilla on myös vastuunsa ja mahdollisuudet kehittää erityisesti keskustaa, joka on jo useamman vuoden jätetty "oman onnensa nojaan." Itse asiassa uudeksi keskustaksi on muodostunut jo alue Goodmanin ja Tiiriön kulmalla. Ei huono, meiltä nyt lyhyempi Tiiriöön esim. puutarhaostoksille tai hyvään taidetarvikeliikkeeseen ja parkkipaikkakin löytyy vaivatta.
Sen sijaan keskustaan tuntuu hankalammalta tulla. Olisi kiva käydä joskus Hämeenlinnan kirkon tilaisuuksissa tai eri yhdistysten tapaamisissa (esim. Syöpäyhdistys Palokunnankadulla), mutta parkkiongelmat ovat heti edessä. Josko saa autonsa jonnekin laitakaupungin kadunvarteen, tuttavalle tai sitten juoksee laittamassa automaattiin eurosia. Keskustan kehittäminen on jäänyt parkkipaikoista kinaamisen ja erilaisten selvitysten tilaamisen tasolle. Yrittäjät ovat sillä aikaa "äänestäneet jaloillaan" ja siirtyneet vilkkaammille paikoille.
-Mitä jos tervehtisimme jokaista kaupunkiin syntynyttä lasta esim. 300e lahjakortilla perheelle, ja tervetulotoivotusten myötä perhe saisi tietoa vauvamuskareista, perhekahviloista, Mannerheiliiton toiminnasta ym. ? Uutena valtuutettuna voisin heti tätä ehdottaa.
Leikkaamisen sijasta kannattaa miettiä, mihin vähät pakollisista menoista jäävät rahat olisi viisasta sijoittaa. Tehdään kaikki yhdessä yrittäen Hämeenlinnasta kaupunki, josta voimme olla ylpeitä. Vastaus otsikon kysymykseen: Molemmat muistettava!
Kuntavaaliehdokas, KESK. Iittala https://airanne.blogspot.com/
Airanteen aaltoja
AIRANNE.BLOGSPOT.COM
Airanteen aaltoja
Marjukan kuntavaaliblogi sekä Urjalan pitäjän väkeä ja heidän esipolviaan.

maanantai 22. helmikuuta 2021

Marjukan vaalilause: - Hyvin voivat liitosalueet ovat myös keskikaupungin etu!


 Nämä lupaukset olen kirjannut 22.2.2021  YLE:n vaalikoneeseen, joka julkaistaan maaliskuun puolivälissä. On hyvä kone ehdokkaita miettiessä. Kirjaan tähän nämä vaalilupaukseet. Jos niin kävisi, että pääsisin läpi, pitää sitten kauden lopussa tsekata, onko joku näistä toteutunut. 

1. Edistän erityisesti liitosalueiden (Kalvola, Renko, Hauho, Tuulos, Lammi) kehitystä. (Kaavoittaminen, palvelujen säilyminen, 3. raide, kouluasiat, yrittäminen), Hyvinvoivat ja ominaispiirteensä säilyttävät liitosalueet ovat myös keskikaupungin etu!


2. Haaste: Soteuudistus tuo toteutuessaan muutoksia. Vaikuttaa työnkuviin ja palkkauksiin, myös työkulttuuriin ja yhteisten arvojen pitää löytyä. Se on myös mahdollisuus. Lisääntyvää byrokratiaa vältettävä. Toisia kuunnellen ja yhteistyössä onnistumme!


3. Yhteistyö Hämeenlinnan asian edistämiseksi: Kuuntelen asukkaiden toiveita herkällä korvalla. Voin kannattaa myös muiden puolueiden tuomia esityksiä, kun ne edistävät kaupungin asiaa. Lupaan olla kannustava, mutta kriittinen. Asiapohjalta!


Puolustan erityisesti näitä: Asuminen, joukkoliikenne, koulut.


Sukututkimusharrastajasta kuntavaaliehdokkaaksi

   🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀🍀 

Tervetuloa blogisivulleni!

Tämä blogini on palvellut aiemmin sukututkimussivustonani, mutta jatkossa postaan tähän 2021 vaaleihin ja mahdolliseen edustajantyöhön liittyvää asiaa. Kommenttikentässä voi mielellään laittaa asiallista viestiä myös minulle päin. 

Miksi ehdokkaaksi?

Olen seurannut syksyn erittäin jännittäviä USA:n presidentinvaaleja. Siellä on tällä hetkellä kaksi pääpuoluetta ja vaalien ongelmaksi muuttui politiikan polarisoituminen, äärilaidat korostuivat ja asioiden sijasta tunteet saivat sijan jopa niin, että totuuden sijasta esillä olivat vahvasti"Fake News". Tuohon suuntaan ei toivottavasti Suomessa kehitys kulje. Koetetaan pysyä asialinjalla itse kukin.

Vaalien lähestyessä uutisia lukiessa välittyi, että myös Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu on nykyään välistä värittynyttä ja kommentit kärjekkäitä. Halusin lähteä pitämään maltillisen keskustan ja asiapolitiikan puolta. Sille on mielestäni tässä ajassa tilausta. 

Nämä asiat koen tärkeiksi:

Annika Saarikon Keskustassa julkaisemat vaaliteemat tuntuivat sellaisilta, joita voin kannattaa. Mummina iloitsen vasta säädetystä perheiden tuesta saada valita pienen lapsen hoidossa kotihoidon ja päiväkodin väliltä. Meillä hyvät päiväkodit, joissa koulutettua henkilöstöä, mutta vanhemman mahdollisuus tutustua omaan lapseen ja luoda turvallinen kiintymyssuhde ovat myös lapsen kehityksen kannalta tärkeitä. Perheet ovat monenlaisissa tilanteissa. Siksi myös valinnanvaraa on hyvä olla. Milloin aivan pieni on päivähoidossa, pitää siihen olla riitäävän pieni ja pysyvä ryhmäkoko ja rauhallinen kasvua tukeva ympäristö. Kaikki alut ovat tärkeitä. Perheiden tukeminen, kun lapset ovat pieniä ja kodinhankkimiskulut ajankohtaisia, merkitsee, että yhteiskuntamme arvostaa lapsia ja niitä voi tänne turvallisesti hankkia. 

Viihdyn kotokulmilla Hämeenlinnan Iittalassa. Täällä on luonto lähellä ja tilaa liikkua, mutta toisaalta vielä toistaiseksi palvelut lähellä. Kaupunkiin pääsee junalla 15 minuutissa kätevästi. On terveellinen äskettäin remontoitu koulu ja motivoituneet opettajat, apteekki ja terveyskeskus, uusi päiväkoti, kirjasto, kauppa, Sauvolan palvelukeskus ja Lasimäen palvelut. Seurakunta taajaman keskellä tuo omat palvelunsa asujan käyttöön. Palvelujen pysymisestä on pidettävä ajoissa huolta. Säästöjen nimissä on jo pankkikonttorimme siirtynyt kaupunkiin. Tiukkana aikana lähtee äkkiä muutakin. 

Jos seudusta ei pidetä aktiivisesti huolta, voi alkaa näivettymiskehitys. Tätä vastaan kaikin voimin. Samat huolet on Iittalassa, Hauholla, Tuuloksessa, Lammilla ja Rengossa, vanhoissa kuntakeskuksissa ja ympäröivillä seutukunnilla. Kylien elinvoimaisuudesta pitää pitää yhdessä huolta. Se ei ole pois kaupunkilaisilta. Päin vastoin, sama veroeuro kertyy näistäkin yhteiseen kassaan. Kun kaupungilla on erilaisia asuinpaikkoja valittavana, on useampi perhe kenties halukas tulemaan seudullemme ja sitä kautta hyvinvointi lisääntyy ja palvelut pysyvät tehokkaassa käytössä. Annika Saarikko puhuu koko Suomen pitämisestä hyvässä kunnossa. Pienemmässä mittakaavassa voi sanoa, että koko Hämeenlinna on pidettävä hyvässä kunnossa. Kokemukset etätyöstä ovat osoittaneet, että myös maaseudulla ja sen taajamilla voi olla asuinpaikkana paljon annettavaa, vaikkapa vain osa-aikaisesti. 

Nykyään Hämeenlinnan  keskustaan pääsee kätevästi ja edullisesti luontoa säästäen lähijunilla. Työssä käynti ja opiskelu on mahdollistunut sekä Tampereen, että Helsingin suuntaan. Kunhan saadaan yksi Suomen valtaväylä, rautatie, käyttöä vastaavaan kuntoon. Lisäraide alkaa olla kovasti tarpeen sekä teollisuudelle, että yksityiselle kulkijalle.

Taustaa ehdokkaalle: Uutena edustajana Kalvolan valtuustoon v 2004

Vuodet 2005-2008 olin Kalvolan kunnanvaltuustossa sitoutumattomana keskustan mandaatilla. 2009 alun kuntaliitoksen myötä meistä tuli osa Hämeenlinnaa. Yllätyin, miten paikkakunnan poliitikot järjestään olivat mukavia ja oman paikkakunnan hyvästä kiinnostuneita ihmisiä, eivät lainkaan sellaisia pelureita kuin mitä julkisuus välistä kuvaa. Lähtökohdat ja maailmankatsomus voivat olla erilaisia. Silti tavoite oli yhteinen: tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevan pienen maalaiskunnan luotsaaminen selvemmille vesille. Olin kohta myös keskustan edustajana kunnanhallituksessa, rakennuslautakunnassa ja Kalvolan kunnanhallituksen edustajana Kansanterveyden kuntainliiton toiminnassa, jota silloin veti Marianna Erhola. 

 Valtuutetut olivat sanavalmiita ja sosiaalisia. Sain ystäviä vasemmalta oikealle. KEPU osoittautui oikeaksi valinnaksi. Pidin siitä, että ryhmäkokouksissa kuultiin jokaisen mielipidettä ja siitä muotoiltiin yhteinen kanta. Myös valtuuston kokouksessa sai ottaa puheenvuoron ja seurata omaa kantaansa, kunhan se valmistelussa oli tullut oman ryhmän tietoon. Kokoukset olivat usein mielenkiintoista seurattavaa. Valtuutetut olivat usein myös verbaalisesti taitavia, kuten esimerkiksi hallituksen silloinen puheenjohtaja, toimittaja Jukka Viitaniemi. 

Onnistuimme kunnan elvyttämisessä melko hyvin. Huomiota kiinnitettiin mm. tonttipolitiikkaan. Tuli uusia perhekuntia asukkaiksi ja verotulot kasvoivat tuolla kaudella n 10%. Kuitenkin juuri tuo iso ja tärkeä SOTE-puoli kasvoi vielä enemmän. Meille kävi talousluvuista selväksi, että velanoton välttämiseksi oli edessä liitos Hämeenlinnaan, josta vakuutettiin, että alueista tullaan pitämään jatkossakin hyvää huolta. 

Vuosikymmenen vaihteessa saimme tonttien lisäksi muitakin hyviä asioita maaliin: Iittalan 1950-luvulla rakennetusta koulusta remontoitiin ajanmukainen yhtenäiskoulu välineineen. Hyvissä ajoin olimme liikkeellä, kaupungin keskustan kouluissa sisäilma-asiat tulivat pian monissa paikoin hoidettavaksi, mutta meillä silloin onneksi jo asiat kunnossa. Valtio myönsi liitoskunnille ns "porkkanarahaa". Olin niiden joukossa, jotka ajoivat varojen käyttöä uuden päiväkodin rakentamiseksi koulunmäelle, mikä sitten toteutuikin. Hyvä, että silloin näin päätimme. 

Olin jo ennen valtuustoehdokkuuttani ajanut Iittalan lapsille normiluokkien rinnalle omaa erityisluokkaa. Se toteutuikin jo Iittalan peruskoulun ala-asteen aikana. Aiemmin Iittalan erityisen tuen oppilaat kulkivat taksilla Parolan Tietolan kouluun. Päivälle kertyi Metsäkulmilta taksilla kulkien pituutta paljon ja kustannuksetkin olivat kuitenkin suht samat omassa koulussa Iittalassa kuin jos heidät olisi kuljetettu naapurikuntaan. 

Tuosta omasta pienluokasta ja erityisopettajantoimesta on myöhemmin kehittynyt koulussamme opettajien ja rehtori Laatikaisen yhteistyöllä  mielestäni hyvä erityisen tuen systeemi. On kolme erityisopettajaa, yläkoulun, alakoulun ja pienryhmän opettajat ja oppilaita integroidaan paljon normiluokkiin mahdollisuuksien mukaan ohjaajan normiluokkatuella. Oppilaat välttyvät leimautumasta ja opetusta suunnitellaan joustavasti. Jos tuen tarve vähenee, voi siirtyä normiluokkaan tai jos kesken vuotta ilmenee erityistä, pääsee mahdollisuuksien mukaan oman koulun pienempään ryhmään. Tämä toimii kannustavasti, mutta resurssia erityisopetukseen voisi tietenkin olla enemmän, jos ihan parhaaseen tulokseen haluttaisiin päästä. Se koituu sitten myös normioppilaiden hyväksi. Kun tarpeeksi varhain päästään huolenaiheisiin kiinni, voidaan myöhemmällä koulutiellä säästyä monelta, myös taloudellisesti.

Olen sitä mieltä, että kunhan löydetään rakentavia ideoita Hämeenlinnankin hyväksi, ne saavat kyllä kannatusta ja toteutuvat. Mutta turhasta irtopisteiden keruusta ja ikävästä oman kaupungin maineen arvostelusta olisi päästävä eroon. Yhteistyö ja toistemme kuunteleminen olisi nostettava arvoon.  Hämeenlinnalaisen pitäisi voida olla omasta kaupungistaan ylpeitä. 


Arvot ja elämänkokemus

Olen syntynyt Helsingissä, mutta jo pienenä muuttanut kasvatiksi maalle Kalvolan takarajalle, ihan Urjalan rajalle. Kaupunkilaisuus on kyllä pääkaupunkimme Kallion kulmilta tuttua.

 Lapsuudenkotini, mummoni veljen tila, oli 1900-alussa lunastanut maansa kovalla työllä kartanolta ja arvosti siksi itsenäisyyttään. Kotini oli tavallinen suomalainen maatalo. Oli suomenhevonen, lehmiä sen verran kuin talonväkeäkin. Pienestä sai olla mukana auttamassa, minkä osasi. Työn jälki oli konkreettinen ja tuotti iloa. Työniloa toivon voivani jakaa ympärilläni oleville ihmisille, tunnetta siitä, että toimillamme on merkitystä kaikkien hyvinvoinnille. 

Tämän päivän maatalous on muuttunut pakosta kohti tehokkuutta. Silloin vielä oli jokainen eläin yksilö, nimellä kutsuttu, rakkaudella hoidettu. Lähellä oli kalaisa ja luonnonkaunis Uurtaa. Luonnon arvot ja eläinten hyvä hoitaminen tulivat lähelle omaa sydäntä. Samoin työn kunnioittaminen ja yhteistyö perheen ja naapureiden kesken oli luonnollista. Tänään olisi oltava tehokas, otettava riskiä ja investoitava isosti, sillä viljelijän palkka on jäänyt takamatkalle verrattuna muiden yhteiskuntamme ammattien ansioon. Maaseudun työstä on muodostunut teollista, eläimet muuttuneet tehotuotantoeläimiksi. Maanviljelijän työ on muodostunut stressavaksi ja raskaaksi. Moni onkin kouluttautunut ja lähtenyt muihin töihin. Viljelijöitä on enää pieni vähemmistö, n 5% asukkaistamme.

KEPUn asema on tässä ollut muutoksen myllyssä. Se ei ole enää pelkästään maanviljelijöiden etuja ajava puolue, vaikka he ovatkin peruskannattajakuntaa. Tällä puolueella on tilausta yleensäkin maaseudulla asuvien ja muuten maalaisjärjellä ajattelevien pienyrittäjien ja maltillisten äänestäjien puolueena, siis myös kaupungissa asuvien puolueena.  Pitkään on ollut muotia keskittäminen resurssien säästämiseksi (synergia). Tänä päivänä on näkyvissä myös alueiden merkitys. Olemme suomalaisina olleet korona-aikana paremmassa asemassa kuin Keski-Euroopan tiheästi asutut alueet. Keskustoilla oma oma tarpeensa, myös alueita tarvitaan. Kehitys saattaa kääntyä vaihteeksi toiseen suuntaan, ainakin osaksi?

Kalvolasta sitten tie kulki Urjalan yhteiskoulun ja lukion kautta Hämeenlinnan OKL:ään eli Sempulle. Myöhemmin oli tilaisuus työn ohella vielä kouluttautua maisteriksi Tampereella pääaineena englannin kieli. Opettajien Occa-säätiön turvin pääsin tutustumaan Oxfordin St Claresin englanti vieraana kielenä-opettajien kurssille. Tuli näkymä paitsi 1000 vuotisen kulttuurin opiskelukaupunkiin ja Harry Potterin syntysijoille, myös oppilaiden tietokoneavusteiseen opiskeluun, joka vielä silloin (v 2000) oli aivan alussaan. 

Ajattelin, että yhtenäiskoulun myötä ja kielistä pitävänä opiskelulle löytyisi käyttöä. Niin sitten viimeisinä työvuosina kävikin. 2011-2013 toteutettiin meillä ympäristöaiheinen EU Comenius-projekti. Olin siinä rehtori Laatikaisen kanssa vastuuhenkilönä. Kahdeksan Euroopan maan koulujen kanssa opittiin paitsi kieltä ja ympäristöasioita, myös suvaitsevaisuutta ja toinen toisemme arvostamista erilaisista lähtökohdista huolimatta, -ja siinä sivussa arvostamaan myös omaa kotiseutuamme. Myöhemmin koulussamme on ollut kokemusten rohkaisemana  muita Erasmus-hankkeita. Varmaan edelleen jatkuvat, kunhan Koronoista pääsemme.

Suomalaista koulutusta myös edelleen korkealle arvostan ja jonkin verran sitä oman työni kautta (yli 40v) tunnenkin.Se on ollut avain koko yhteiskunnan sodanjälkeisen hyvinvoinnin nousuun ahkeran työn ja yrittämisen rinnalla.  

Sukututkimusta Urjalasta

Äidin isäni suku on paljolti Urjalasta, ja olen kerännyt sukutietoja harrastuksenani noin 30 vuoden ajan. Isoisäni Ilmarin veli Toivo Ahonen oli aikanaan maltillisena ja sovittelevana miehenä pitkään Urjalan valtuuston puheenjohtajana. Myös vaarini vanhemmissa polvissa on parikin valtiopäiväedustajaa Ruotsin vallan ajoilta. Varhaisesta esiäidistäni Elisabet Berchharstista polveutuu Sääksmäen Ruuthien kautta myös yksi presidenttimme, P E Svinhufvud, joka lakikirjan kanssa on ikuistettu eduskuntatalomme portaille. (Eduskuntatalon graniittihan on, niin kuin valistunut Lukijani tietää, louhittu Hämeenlinnan Iittalasta.)

Alun perin tähän blogiin olen kirjannut suvun vaiheita ja samalla hämäläistä elämää. Nämä kirjoitukset löytyvät tässä tutustuttavaksi myös, jos Lukijani on historiasta kiinnostunut. (Hämeenlinnasta sellaisia löytyy hyvä joukko, koska kaupungilla on pitkä historia rautakauden hämäristä näihin päiviin). Isäni puoleinen suku on Pohjanmaalta. Sieltä ajatus: -Kun hyvää yrittää, niin parasta vaan pukkaa, voisi olla yksi mottoni myös. : ) Puolipohjalainen hämäläinen on aika hyvä luonnehdinta.

Äidinpuolisessa suvussani on monenlaista väkeä: paljon torppareita, isäntiäkin, joitakin käsityöläisiä, joku -30-vuotisesta sodasta aateloitukin. Sotamiehiä, ratsumiehiä, mutta myös päällystöä Tavastehus Livsdragon Regementistä, Skarpin perhe, aateloituna Skarpenfeltit Urjalasta. Enemmistö on ihan urjalaisia, mutta myös maahanmuuttajia, Lübeckistä tullutta kauppiasta, Skotlannista Kirby:n suku, joka asettui Janakkalan Monikkalaan Lilliebrunn-nimellä aateloituna. -Näin katoo mainen kunnia. Uotilan sukurustholli sijaitsi aikanaan keskellä nykyistä Laukeelaa. Tänään niillä sijoilla on Urjalan kunnantalo ja kirjasto. 

 Kansalliskirjailijamme Väinö Linna on urjalaisille tärkeä henkilö. Hänet löysin vasta aivan äskettäin. Meillä yhteinen esivanhempi muutaman polven päässä, Pappilan Kivikasken torppari. Erään miniän mukana tuli Vesilahdelta yhteys aina Turun linnankirjuri Spoofiin, jonka jälkeläisillä oli useampi kartano Kuljun seudulla. Sekin, jossa on toiminut Kuljun Löytöliiteri.  On huutolainen, nälkään Jokioisilla menehtynyt leski Honkolan Hunningolta ja Isonvihan aikainen kappalainen Indelin, kotoisin Punkalaitumen Fanttilasta. 1600-luvun Turun akatemian kasvatti. Urjalankylän keskiaikaisesta kirkosta on jäljellä sakasti, kuten Kalvolassakin on käynyt. Uusi kirkko rakennettiin laukeelaan 1800-luvun alussa. Jos oikein kauas juurissa menee, löytyy Rengon kanttorin Matts Murenin lisäksi Tavasteja ja Särkilahtia, jopa tarun mukaan Henrikin ja Erik Pyhän mukana kristinuskon Suomeen tuonut Boije-suvun jäsenkin.

Tänä päivänä käytän digitaalista My Heritage-perhesivustoa, mutta vanhoilla blogisivuilla on historiaa hieman yleisemmässä ja helpommin luettavassa muodossa. Sukututkimus on nykyään varsin yleinen ja kätevästi tietokoneella kotona mahdollinen harrastus.

Sukututkimuksen lisäksi lähellä sydäntä ovat kuvataide ja kuoroharrastus. Ystäviä on myös Etelä-Suomen syöpäyhdistyksen akvarelliryhmästä. Tämäkin on tullut läpi käytyä jo toisen kerran. Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Arvostus myös terveydenhoitoalan työtä kohtaan on kokemuksen myötä entisestään kasvanut.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Tietoa Riikasta ja Liivinmaalta

Korjaus herman Helinin vanhempien  perheeseen: 

Tässä blogissa löytyy: 256.209 Tuomas Tuomaanp. *1.2.1735 Urjala, Kehro, Pakkanen
oo21.9.1763
256.210 Maria *24.8.1754 Menonen, Jaakkola +11.8.1808 Urjala, Menonen.

Rippikirjoja tarkistaessa on ilmennyt, että 


Urjalaan Matkun suunnalle muutti Jokioisilta Kiipun seudulta väkeä.
mm. Soldaten Henric Claesson s. 4.7. 1739 Urjala, Wuoltis Claes Claessonin ja Maria Henricsdr. in (s. 27.7. 1699 Jockis, Huhtis Sippola) lapsena. Maria oli avioitunut Claesin kanssa 1.11.1724 Matts s. 1737 Tammela, Henrik 4.6.1739 Urjalassa, Elisabet 11.10.1725 Urjala (?), Jacob 7.7.1732 
Thomas Thomasson s. 1758 näkyy, ilmeisesti veljensä kanssa (Michel Thomass 1755) Matkussa, Wäkkärässä perheessä, jossa he ovat merkinnällä reliit (?) voisiko merkitä sukulaista? Perheen vaimolla Eva Jakobsdr.lla on Wäckärä Sold. Henrik Claessonin s. 1739 kanssa siellä lapset Jakob Henr:son 1765, Maria H.d. 30.6.1764, Anders 23.9.1767, Justiina 2.6.1770, ja Johan Henrikss. 25.4.1775.
Ketkä Tuomaksen oikeat vanhemmat ovat ei ole vielä selvää. 
Vuonna 24.6.1777 19-vuotiaana Thomas avioituu Menosten Jaakkolan torpan (Jacola) tyttären Marian s. 1754 kanssa ja heille syntyy samana kesänä tytär Elisabet.
Menois Jacola torparen Thomas Thomass kuolee 30.3.1798 sydänkipuun, vain 40-vuotiaana. Vaimo Maria Mårtendr. kuolee 11.8.1808 rötsot, eli punatautiin, nuorin lapsista Anna Christina on tuolloin 8v.